Aarne Kuula
Aarne Kuula | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Muut nimet | Aarne Mauri Kuula |
Syntynyt | 22. kesäkuuta 1892 Teuva |
Kuollut | 18. huhtikuuta 1966 (73 vuotta) |
Jääkäri | |
Korkein sotilasarvo | jääkärimajuri |
Aarne Mauri Kuula (22. kesäkuuta 1892 Teuva – 18. huhtikuuta 1966) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat henkikirjoittaja Henrik Kosti Kuula ja Anna Wilhelmiina Drake. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Tyyne Maria Kahilaisen kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän suoritti keskikoulun kotiopettajan johdolla ja kävi Suomen liikemiesten kauppaopiston vuosina 1911–1914.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 25. helmikuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Hän osallistui Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi) vuonna 1917.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 2. jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, missä joukko-osastossa otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, missä haavoittui 28. maaliskuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 2. Jääkärirykmentin ja 2. huhtikuuta 1919 alkaen Keski-Suomen rykmentissä. Armeijasta hän erosi 13. lokakuuta 1920 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin Tuuloksen suojeluskunnan paikallispäälliköksi, missä tehtävässä hän toimi 1. marraskuuta 1919 – 1. toukokuuta 1921 välisen ajan, jonka jälkeen hänet nimitettiin 1. kesäkuuta 1921 Jyväskylän suojeluskuntapiiri 2:n ja edelleen 15. huhtikuuta 1922 Mikkelin suojeluskuntapiirin 2. alueen päälliköksi. Pohjanmaan kutsuntapiirin apulaispäälliköksi hänet nimitettiin 1. syyskuuta 1923 ja Hämeen kutsuntapiirin apulaispäälliköksi 31. joulukuuta 1924 sekä edelleen samaiseen tehtävään hänet nimitettiin 28. toukokuuta 1927 Suupohjan kutsuntapiiriin. 1. heinäkuuta 1933 Kainuun sotilaspiirin kutsunta-asiain upseeriksi hänet nimitettiin 1. heinäkuuta 1933 ja samanlaiseen toimeen Seinäjoen sotilaspiiriin 31. tammikuuta 1936, missä tehtävässä hän toimi aina talvisotaan saakka.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisotaan hän osallistui edelleen samaisessa tehtävässä, kunnes välirauhan aikana hänet siirrettiin Etelä-Pohjanmaan Itäisen suojeluskuntapiirin kutsunta-asiain upseeriksi. Jatkosodan syttyessä hän toimi edelleen samassa tehtävässä, kunnes vuonna 1942 hänet siirrettiin Kuormasto- ja kuljetusvälinetoimiston päälliköksi Jalkaväkirykmentti 16:een. Hänet siirrettiin seuraavana vuonna 15. divisioonan esikuntaan apulaisintendentiksi ja edelleen samana vuonna Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin kutsunta-asiain upseeriksi. Vakinaisesta palveluksesta hän erosi vuonna 1944.[2]
Sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotien jälkeen hän toimi Visa Oy:n tehtaanjohtajana Seinäjoella vuosina 1946–1947 ja työnsä ohella hoiti omistamaansa metsäkiinteistöä. Hänet on haudattu Seinäjoelle.[2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luottamustoimia hänellä oli Vapaussodan Invalidien Liiton ja Vapaussodan Rintamamiesliiton Seinäjoen alaosaton jäsenyydet sekä Seinäjoen Reserviupseerikerhon kunniajäsenyys.[1][2]
Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.